Viikko siihen, että työt alkaa :)
Ilmeisesti oppilaillakin on koulu palannut mieleen, sillä minulle tupsahti taas kaveripyyntö Facebookiin. Pyyntö tuli tällä kertaa oppilaalta, joka keväällä pääsi ysiltä eli ei nykyiseltä oppilaalta. Mutta melkein.
Olen pitänyt tähän asti tiukan linjan siinä, että minulla ei ole oppilaita kavereina FB:ssä. Katson, että kyse on minun yksityiselämästäni: kuvista, mielipiteistä, perheestä, kavereista. Aina joskus joku on kaveripyynnön laittanut ja olen kieltäytynyt, kiittänyt ja kertonut etten ota oppilaita kavereiksi. Olen myös joskus sanonut, että pyydä uudestaan kun et ole enää minun oppilaani, niin katsotaan sitten uudestaan. No nyt ollaan sitten tässä.
Minulla on aika paljon kollegoita, joilla on oppilaita kavereina FB:ssä. On sellaisia, jotka käyttävät FB:tä jopa oppilaille tiedottamiseen. On sellaisia, jotka tuskin lainkaan käyttävät FB:tä ja siksi oikeastaan on sama keitä kavereina on ja keitä ei, kun mitään henkilökohtaista tai ylipäänsä mitään ei sen kautta voi nähdä tai lukea. On sellaisia, joilla on oppilaita kavereina, mutta heidät on eroteltu eri listoille, jotta nämä eivät näe kaikkia päivityksiä ja kaikkia kuvia. Saattaa olla sellaisiakin, joille ei ole väliä, että oppilaat näkevät - onhan opettajakin vain ihminen ja hyvä se on oppilaidenkin ymmärtää. Tiedän myös sellaisia (tosin en opettajia), joilla on työprofiili ja henkilökohtainen profiili ja päivitykset sen mukaisia. Ja sitten on meitä, jotka emme ota oppilaita kavereiksi ollenkaan.
Nyt sitten olen vähän kahden vaiheilla. Toisaalta poika ei enää ole oppilaani, joten voisin hyväksyäkin hänet kaveriksi. Toisaalta sitten hänellä on varmasti kavereita, jotka taas edelleen ovat oppilaitani enkä tahtoisi kyllä yksityisten asioideni leviävän edes suusta suuhun. (Olettaen että ne nyt edes ketään oppilaita kiinnostaisivat niin paljon, että viitsisivät juoruta.) Voisin kyllä tehdä kaverilistan, johon oppilaat laittaisin ja rajaisin heidän näkymiään profiiliini, mutta miksi sitten ylipäänsä hyväksyisin kutsun? Ei minulla ole tarvetta paisuttaa kaverilistaani valtavaksi vain jotta se näyttäisi hienolta. Ja onko oppilas edes oikeasti kaverini?
Jos hyväksyisin tämän oppilaan, saattaisin saada kutsuja lisää. Silloin pitäisi miettiä missä menee raja siihen, kenet hyväksyn ja kenet en. Olisi epäreilua hyväksyä yhden (entisen) oppilaan kutsu ja hylätä toisen. Voiko oppilaista käyttää samaa perustelua kuin kavereista: "en ole tuon kanssa kovin läheinen eikä me olla koskaan missään tekemisissä, niin en hyväksy häntä kaverikseni". En oikein voi vedota läheisyyteen yhden, mutten toisen (entisen) oppilaan kanssa. Tai ehkä siinä tapauksessa voisin, jos oikeasti tuntisin jonkun myös koulun ulkopuolelta vaikka perhesiteiden tai harrastusten kautta. Ja tuskinpa näitten oppilaitten kanssa olisin tekemisissä mitenkään muuten kuin Facebookissa. (Sitten taas toisaalta, olisinko niiden työkavereiden, jotka kaverilistaltani kyllä löytyvät? Vai onko se eri asia? Miten?)
Taidan pitää edelleen linjani ja kieltäytyä kutsusta, vaikka onhan se imartelevaa että edes pyydetään :)
Moikka!
VastaaPoistaMä kyllä ainakin pidän tarkasti huolta, että oppilaat eivät pääse henkilökohtaiseen elämääni. Facebook on mulle ainakin niin vapaa-aikaan sidonnainen asia, etten missään tapauksessa haluaisi pohtia, mille ryhmälle nyt saikaan julkaista mitä, etteivät oppilaat näe vääriä asioita. Ja nekään asiat, joita oppilaat voisivat muuten nähdä, ei mun mielestä kuulu niille kuitenkaan. Kääntöpuolena vielä: en myöskään halua vapaa-ajallani lukea tiedotuksia siitä, mitä oppilaani, tai entiset oppilaani tekevät.
Itse en ikinä viettäisi esimerkiksi viikonloppuna aikaa oppilaan kanssa, mutta työkaverin kanssa voisin viettääkin. Ja työkaveri on kuitenkin ns. tasavertainen, siinä missä opettajan ja oppilaan suhteen ei mun mielestä pidä olla samassa mielessä tasavertainen saati kaveruussuhde. En anna oppilaille tai heidän vanhemmilleen omaa henkilökohtaista puhelinnumeroanikaan.
Viimeinen pointtini on vielä ehkä hätävarjelun liioittelua, mutta en myöskään halua madaltaa kynnystä sille, että oppilaat voivat saada kuviani käsiinsä muokattavaksi ja sitten leviteltäviksi.
Mukava ja oppilaista kiinnostunut opettaja voi olla muutenkin kuin sosiaalisen median kautta.
Mä en myöskään ota oppilaita (en myöskään entisiä) fb-kavereiksi. Facebook on pääasiallisesti kuitenkin mun vapaa-aikaa ja oppilaiden kanssa en vietä vapaa-aikaani (toisin kuin työkavereiden kanssa voin). Jos jostakin syystä joku entinen oppilas tulisi mulle läheiseksi tms. jossain harrastustoiminnassa tai vastaavassa, tai olisi perhetuttu tms., niin sitten voisin ottaa hänet kaverikseni. Mun ajatukseni on, että kyseiseen oppilaaseen pitää olla jonkinlainen linkki muutenkin kuin koulun kauta.
VastaaPoistaMUTTA mähän siis hoidan myös työasioita facebookin kautta. Mulla on tukioppilaille omat ryhmänsä, joissa sitten tiedotan kokouksista, tapahtumista yms. Ja tämä on erittäin kätevä tapa, koska facebookkia nuo oppilaat tuntuvat seuraavan paljon paremmin kuin koulun ilmoitustaulua....
Ryhmänhän voi siis perustaa ilman, että tarvitsee olla kenenkään ryhmäläisen kaveri. Itse olen perustanut ryhmän ja lähettänyt sitten linkin sähköpostilla/wilma-viestillä tukioppilaille ja näin olen saanut haluamani ihmiset ryhmään. Olen tehnyt myös profiilistani sellaisen, ettei ryhmien jäsenet näe musta mitään muuta kuin sen pärstäkuvan.
Meidän opehuoneessa on muuten sovittu, ettei kukaan ota oppilaita kavereikseen. Ihan jos sen takia, että monella on kuvia tai vastaavia, jotka myös kaverin kaverit näkevät ja mielellään sitä olisi paljastamatta itsestään liikaa oppilaille...
En hyväksy kavereiksi oppilaita, mutta entiset oppilaat hyväksyn. He kylläkin menevät omalle listalleen, joka näkee vain osan päivityksistä ja kuvista. Enkä ole kovin aktiivinen Face-päivittäjä, joten oikeastaan tämä rajattujen ryhmä ei minun kaveruudestani juurikaan kostu. Kunhan nyt saavat hyvän mielen siitä, että olen hyväksynyt kaveriksi :-)
VastaaPoistaLastentarhanopettajana mulla ei ole ongelmana sitä että lapset pyytäisivät kaveriksi (kun heitä ei vielä ainakaan Facebookissa ole), mutta siltä varalta että lasten vanhemmat lisäisivät kaveriksi olen tehnyt periaatepäätöksen, että en hyväksy. Mitään ihmeellistä en Facebookiin laita kyllä muutenkaan, en siis mitään "salaista", mutta haluan pitää kuitenkin ns. ammatillisen etäisyyden vaikka kuinka ollaan kasvatuskumppaneita jne. :)
VastaaPoistaItse opetan ammattikoulussa, ja kyllä noita kaveripyyntöjä aina välillä tippuu. Yleensä sanon jo kursseilla, jos asia esiin tulee, että meillä vielä olevia opiskelijoita en hyväksy, mutta valmistuneiden kanssa voidaan sitten katsoa. Yleensä tosin kiinnostus kaveruuteen lakkaa saman tien, kun opiskelija paperinsa saa :). Samoin ne, jotka ovat kavereita, ovat vähän rajatummalla listalla. Kutrin kanssa siis samoilla linjoilla.
VastaaPoistaItse en oikein ajattele tuota kuvien muokkausta ja niiden levittämistä, ehkä kun ollaan jo vähän vanhempien kanssa tekemisissä, mutta kyllä sekin tietysti aina on mahdollista. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että opetan äikkää ja tapana on välillä paasata netin uhkista.
Löysin juuri blogisi Tildan kautta, jään seuraamaan. Mukavaa työsyksyä kaikille!
Kiitos paljon kommenteista! Tää on selvästi sellainen aihe, mitä jokainen on joutunut vähän ainakin miettimään. Tuosta opettajien yhteisestä sopimuksesta, mistä Piikkipaatsama kirjoitti, ajattelen vähän ristiriitaisesti. Toisaalta on selkeää, että kaikilla on yhteinen linja, toisaalta minusta arveluttavaa, että työpaikalla tehdään kaikkien vapaa-aikaa sitovia sopimuksia. Asia on tietysti eri, jos kaikki jo valmiiksi ovat samaa mieltä, että ei kavereiksi oppilaita, mutta jos siihen vedotaan tyyliin "et saa, kun ollaan sovittu", niin sitten minusta se ei ihan ole asiallista. Minusta ehkä ennemmin asiasta voisi keskustella ja muistuttaa vaan yleisesti, että fb:ssä tai netissä yleensäkään ei saa ilman lupaa julkaista muista ihmisistä materiaalia ja että toiset tahtovat suojella yksityisyyttään tarkemmin kuin toiset, mitä työkavereiden tulisi kunnioittaa esim kuvia julkaistessaan.
VastaaPoistaJoo, olen samaa mieltä, ja tätä ilosanomaa tietysti opiskelijoillekin eteenpäin. Yleisestikin toisen kunnioittamista koskevat keskustelut tulevat tarpeeseen ja herättävät kyllä keskustelua.
VastaaPoistajännä että keskustelu herättää keskustelua... ääh, lomaterä ;)
PoistaLuin tuossa äsken myös tuon sun tekstin pukeutumisesta, ja voi että kun siihenkin olisi sanomista! Petri Nygårdin paita päällään eräskin herra ruokalassa, meinasi mennä ruokahalu tekstin luettuani...